– Tänään voisi tehdä keskivartaloa ja jalkoja, sanoo lumilautailija Telma Särkipaju, 16, kuntosalilla.
Voima on lumilautailussa isossa roolissa. Kroppa kestää paremmin, kun siinä on voimaa. Särkipaju onkin kärsinyt loukkaantumisista ”yllättävän vähän”: pienten kolhujen lisäksi ranne on murtunut kahdesti.
Aikuisten maajoukkueeseen syyskuussa valittu Särkipaju treenaa nyt Kuusamossa, missä harjoituspaikat ovat viimeisen päälle. Huonot ne eivät kotikonnuilla Seinäjoellakaan: Särkipaju on päässyt esimerkiksi vaikuttamaan Joupiskan mäen harjoitussetteihin, sillä hänen isänsä on keskuksen rinneyrittäjä.
Lue myös: Seinäjokelainen Telma Särkipaju, 16, nousee Suomen lumilautamaajoukkueeseen
Kotoa lähti myös innostus lajiin: perhe on laskenut niin suksilla kuin laudalla, ja 8-vuotiaana Telma kokeili lumilautaa ensimmäisen kerran – ja hurahti.
Hiihtokouluissa hän ei ole ollut, vaan saanut oppia vanhemmiltaan ja sittemmin opettanut itse itseään. Särkipaju pitää yhtenä vahvuutenaan sitä, että on hyvä ja nopea oppija.
Hermojen hallinnastakin on hyötyä. Vaikka välillä voi turhautua, siitä pitää päästä yli, sillä polku tavoitteeseen on vain tallattava.
– Et voi oppia mitään ellet edes yritä. Kaikki kaatumiset ja epäonnistumiset kuuluu asiaan, ne on vain otettava, sanoo Telma Särkipaju.
Särkipajulla on omat bravuurinsa, mutta tämän kauden tavoitteena on haastaa itseään pois mukavuusalueelta ja opetella myös niitä temppuja, jotka eivät vielä mene kuten pitäisi.
Valinta aikuisten maajoukkueeseen 16-vuotiaana oli lievä yllätys, mutta Särkipaju on saavutukseensa rehellisen tyytyväinen. Hän nauttii kovasti alkaneesta harjoituskaudesta ja kokee olevansa siellä, minne kuuluu.
– Tärkeintä on, että tykkää siitä, mitä tekee. Niinhän se on kaikessa: nautinto ja ilo. Vaikka aina ei onnistu, laskemisesta nauttii joka kerta.
– Pääasia on, että on hauskaa. Se ei maailmaa kaada, jos jokin suoritus tai jotkin kisat menee vähän huonommin.
